*Selailin tuossa liki 2v. takaisia juttujani mehiläiskadon vääjäämättömästä
mekanismista. Täytyy sanoa, että vaikka silloin näytti monesta olevan
ampiaiskato vain minun esittämä en****ointi, niin ei totta tosiaan sitä ole
enää. No joo huomman sen aikuisista en****oinneistani ei tarvitse korjata
mitään. Niin on kato räjähtänyt silloisesta 30% nykyiseen 90%
sukupuuttorajaan. Nyt aletaan päästä kiini faktoista myös
mehiläiskasvattajaliiton kaltaisissa tahoissa. Parisen viikoa sitten
puheltiin nolla havannoista Suomessa, nyt aletaan myöntämään, ettei
kaukana
olla ikuisesti kadonneista pölyttäjistä Einsteinin en****oimalla tavalla!
Miten kaikki tämä yksinkertaisesti on mahdolista tapahtua ja näin pienessä
ajassa? Muutama rivi mehiläisitä kirjasta "Eläinten maailma".
Mesipistiäisten heimo (Apidae) on laaja. Siihen kuuluu ai****in 12 000
lajia,
jotka ryhmittyvät noin 300 eri sukuun. Suomessakin on tavattu yli 200
mesipistiäislajia. Nepolveutuvat petopistiäisten kaltaisista
kantamuodoista,
jotka ovat ruvenneet hankkimaan ravintonsa kukkien antimista, medestä ja
siitepölystä. Useimmilla on tuuhea karvapeite ja erityisiä keruuelimiä,
joilla siitepöly saadaan kulkemaan pesään."
*Tässä tuli yksi aivan keskeinen yhteinen tekijä. Eli kaikille nyt
sukupuuton partaalle hävinneille lajeille on keskseistä tarve kulkea
päivästä toiseen vaihtelevista ruokailupaikoista äärimmäisen tarkkaan
alkupistepesäänsä. Eli suomentaen kyky suunistaa ilmiömäisen tarkasti on
keskeistä. ja kun tuntee hyönteisten heikon näkökyvyn kauemmas ymmärtää
tästä mangneettikenttätuntemusten äärimmäisen stabiiliuden olevan
käytännössä elinehto. Eksyt kerran pois tutuilta lentoradoiltasi, ja
katoat
elämästä! Miksi yhteysn pesään on kaiki kaikessa, kirja jatkaa.
"Monet mehiläiset elävät yksittäin. Emo laatii pesän, munii munat sinne ja
hoitaa jälkeläisensä. Niitä sanotaan yhteisellä nimellä
erakkomehiläisiksi.
Toiset elävät yhteiskunnittain. Ja juuri näiden yhteiskuntamehiläisten
keskuudessa voidaan todeta hyönteismaailman moninaisimmat, ihmeellisimmät
ja
tarkoiotuksenmukaisimmat vaistojen ilmiöt. Näitä yhteiskuntamehiläisiä
ovat
kimalaiset ja varsinaiset mehiläiset (Apis mellifica). Se on tunnettu jo
ammoisista ajoista kotieläimenä."
*Eli nykyinen sukupuuttokatastrofi on TOTAALISEN UNIIKKI erityisuhka jota
koskaan ihmiskunnan aikana ei ole sattunut! Huomatkaa nyt hyvät lukijat,
että mehiläisten tauoton maapallolla olo omn kestänyt punkkeineen,
tauteineen viruksineen kymmenet vuosimiljoonat! Pesän parven koko on 30
000-
50 000. Kaikki lisääntyvät vain yhdestä kunikattaresta riippuvaisina.
Mehiläiset hakevat meden helposti jopa 13km matkalta, mikä kertoo niiiden
ilmiömäisestä suunnistuskyvystä takaisin maan magneettikenttää ja aurinkoa
apunaan käyttäen. Mesikuorma saattaa painaa puolet ruumiin painosta.
Lentonopeusan 25km/h. Matkalainen joutuu usein levähtämään
paluulennoillaan
ja laskeutuessaan levähtämään se usein lopen uupuneena putoaa veteen ja
hukkuu.
*Tämä tieto on seuraava tarkkaavaiselle tärkeä tieto. Eli hukkuneita
mehiläisiä emme edes normaalissa vuodessa näe, vaikka hukkuminen on
vaersin
yleistä miljoonille pörriäisille. Miksi niitä sitten ei näe? Kuten jo
alkujaan sanottiin mehiläinen kuormineen on varsin raskas, karvainen
ruumis
imaisee vettä, vasu täynnä veteen uppoavaa sokerimettä ja pienet siivet
eivät kelluta kuten perhosilla usein näkee. Jälleen tärkeä vinkki. Liki
kaikki mehiläiset väsyessään siis HUKKUVAT upoten veden alle! Vielä pitää
ratkaista syy siihen miksei lento päädy pesään vaan jatkuu nyklyään miltei
aina edelläkerrottuun hukkumiseen. Jos laskemme todennäköisyyksillä
huomaamme, että mehiläinen kyllä pärjää hyvin jos merkkerinä käyttämänsä
mangneetikenttävakiot paikallistasolla pysyvät tarkoin vakiona.
*Kyyhkyjen tapaa löytää tarkoin lakkaansa takaisin vaikka pimeässä on
pidetty ilmiömäisen tarkkana. Toki ihminen kompasseineen kykenee
paikantamaan pohjoisen ja lähetessään mangneettista pohjoista kykenee jopa
tästä kulmasta arvailemaan suurinpiirteisiä etäisyyksiä leveyspiiristä
napaan mangneettineulan kallistuskulmasta. Eli Italialainen kompassineulan
balanssoinnin vastapaino on täysin eri, kun Suomessa. Mutta ihminen ei
osaa
päätellä piutuuspiiriä. Mutta kyyhkysen ja pölyttäjä osaa ja varsin
ilmiömäisesti se kykenee tunnistamaan asuinpaikkansa hiuksenhienoja
kotialueensa malmioiden, rautajuoneitten, vesistöjen aiheuttamia
sormenjälkimäisiä poikkeamia ja seuraamaan niitä noin 2m
peruslentokorkeudessaan. Mehiläisen elinehto on pysyä tällä korkeudella
jolloin pakopaikka kasvistoon on mahdollisissa hyökkäyksissä
saavutettavissa, mutta toisaalta lentoestekasvusto on jo vähäistä ja esim.
tuulisuus ei haittaa. Kukkien peruskorkeus vaikuttaa toki myös
tilanteeseen.
JUURI tämän korkeuden mangneettianomaliat se alusta asti tarkoin
opettelee.
Tärkeä vihje taas. Eli jos mehiläinen lentää väärässä lentotasossaan koko
alue muuttuu sille täysin vieraaksi myös maan
mangneettikenttäsormenjälistään ja tapahtuu kohtalokas eksyminen.
Mehiläinen
pitää lentokorkeusvakionsa niinikään lentäen niin, ettei poikkea
seuraamaansa sormenjälkimangneettiviivalta alas kuin syömään ja ylemmäs
lintujen yms.saaliiksi.
*Mutta kun 100km korkuisessa íonosfäärikentässä säteilyenergia synnyyttää
lisäionisaatiota ja alkaa muuttamaan ja taivuttamaan maan pinnan herkkää
mangneettikenttää pallopinnastaan suoremmaksi ajautuu sitä seuraava
mehiläinen kohtalokkaasti liian korkealle ja eksyy, suorastaan hukuttavan
kuolettavin seurauksin. Suunnistuskyky on elinehto ja sen menetys
täyskatastrofi eläimelle, joka on täysin riippuvainen yhteisöpesänsä
suojasta, ruokahuollosta joka yö. Mehiläisen sairastuessa ja siitä
heiketessään edellä kerrotusta syystä paluu pesälle tarkoittaa sitä, että
kaiki kynnelle kykenevät mehiläiset kuolevat pesiinsä. Ei kuten tässä nyt
esiintyvässä mehiläiskadon ilmiössä, josta ei pesästään kuolleena pois
siivotuista mehiläislöydöksistä ole ollut ikinä tietoakaan. On tärkeää
tajuta, että esim punkkien ja virustyen uuvuttamien pesien suulla on
kasapäin kuolleita. Tässä ilmiössä EI!
* Myös kimalais- ja kukkakärpästen kaltaisten kato on hämmästyttävän
täydellistä 2008. Miten ihmeessä myös tällaiset pesistään riippumattomat
täysin eri sukupuun omivat eläinryhmät kärsisivät samalla tavalla kuin
mehiläispesät? Luonto kun on tässä pyrkinyt juuri siihen, ettei kaikki
keskeisimmät pölyttäjät altistu samoille taudeille. Eikä toki
altistukkaan,
koska kyse on tyystin eri geeniperimän kantajasta.
|
